Kaksi viikkoa talotoimituksen saapumisen jälkeen pääsimme odotetulle retkelle saareen. Matkaan lähtivät Jenni, Jussi, Hiltsu ja Jennin isä Esa. Meitä kiinnosti ihan kaikki: paljonko tavaraa saareen on tuotu, miten Roland-urakoitsija on päässyt vauhtiin, miltä marraskuinen tuuli tuntuu saaressa…
Makkarat ja eväsleivät repussa lähdimme lauantaiaamuna matkaan. Tulosuunnasta uusi mökki ei merelle juurikaan näy, sillä se jää korkeiden rantakallioiden taakse pieneen notkelmaan. Saunarakennus sen sijaan näkyi jo kaukaa, sen vaaleat runkopuut törröttivät saaren länsipäädyssä uljaina. Saavuimme laituriin ja juoksimme kilpaa kalliota ylös, niin jännittyneitä olimme. Wau! Olimme ällistyneitä miten nopeasti pystytys oli edennyt. Talo ja saunarakennus olivat jo saaneet muotonsa.
Kun tähän saakka mökki on hahmottunut vain näyttöruudulle havainnekuvina ja pohjapiirroksina, tuntui uskomattomalta astua taloon sisään. Tuntui hyvältä huomata, että havainnekuvien luoma tunne tilasta ja mittasuhteista oli hyvin todenmukainen. Ainoa pieni ”yllätys” oli saunarakennuksen harjakorkeus, joka sekin sai meidät myhäilemään tyytyväisyydestä. Siitä tulee varsinainen komistus mustassa katossa ja piki-sävyisessä lautaverhoilussaan.
Aurinkoinen retki saareen oli täydellinen. Tänään mökin rakentaminen tuntuu konkreettisemmalta kuin koskaan aiemmin.
